Et tunne kukkuloita,
joita veripisarat peittävät.
Me kaikki pakenimme,
me kaikki heitimme
aseen ja nimen. Nainen
katseli pakoamme.
Yksi meistä
pysähtyi suljettuun nyrkkiin,
näki tyhjän taivaan,
laski päänsä ja kuoli
muurin alle, vaieten.
Aika on verinen rääsy
ja hänen nimensä. Nainen
odottaa meitä kukkuloilla.
9. marraskuuta, 1945
Tu non sai le colline
Tu non sai le colline
dove si è sparso il sangue.
Tutti quanti fuggimmo
tutti quanti gettammo
l'arma e il nome. Una donna
ci guardava fuggire.
Uno solo di noi
se fermò a pugno chiuso,
vide il cielo vuoto,
chinò il capo e morì
sotto il muro, tacendo.
Ora è un cencio di sangue
e il suo nome. Una donna
ci aspetta alle colline.
9 novembre 1945
Cesare Pavese (Verrà la morte e avrà i tuoi occhi, Giulio Einaudi editore, Torino 1951)
