missä en ole koskaan kulkenut, iloisesti ulkopuolella

missä en ole koskaan kulkenut, iloisesti ulkopuolella
kokemusteni piirin, sinun silmilläsi on hiljaisuutensa:
hennoimmassa eleessäsi on tekijöitä, jotka sulkevat minut sisäänsä,
tai joita en saata koskea, sillä ne ovat liian lähellä

sinun katseesi, vilkaisukin, helposti avaa minut,
vaikka olen sulkenut itseni kuin sormet,
sinä aina avaat minut terälehti terälehdeltä niin kuin Kevät avaa
(koskettaen hiljaa, salaperäisesti) ensimmäisen ruusunsa

tai jos toiveesi on minut sulkea, minä ja
elämäni sulkeudumme hyvin kauniisti, yllättäen,
niin kuin silloin kun tämän kukan sydän kuvittelee
lumen hiljaa kaikkialle laskeutuvan;

mikään, minkä olemme havaitseva tässä maailmassa, ei ole
ehdottoman haavoittuvuutesi vallan vertaista: sen pinta
pakottaa minua seutujensa väreillä,
heijastaen kuolemaa ja ikuisuutta jokaisella huokauksellaan

(minä en tiedä mikä sinussa on, joka sulkee
ja avaa; jokin minussa vain ymmärtää
silmiesi äänen olevan syvempi kuin kaikki ruusut)
ei kellään, edes sateella, ole niin pienet kädet


somewhere i have never travelled,gladly beyond

somewhere i have never travelled,gladly beyond
any experience,your eyes have their silence:
in your most frail gesture are things which enclose me,
or which i cannot touch because they are too near

your slightest look easily will unclose me
though i have closed myself as fingers,
you open always petal by petal myself as Spring opens
(touching skilfully,mysteriously) her first rose

or if your wish be to close me,i and
my life will shut very beautifully, suddenly,
as when the heart of this flower imagines
the snow carefully everywhere descending;

nothing which we are to perceive in this world equals
the power of your intense fragility: whose texture
compels me with the color of its countries,
rendering death and forever with each breathing

(i do not know what it is about you that closes
and opens; only something in me understands
the voice of your eyes is deeper than all roses)
nobody,not even the rain, has such small hands

E. E. Cummings (suom. Pasi Niskanen 25. maaliskuuta 2009)

Sade

Koko yön sen ääni
palasi yhä uudestaan,
ja uudestaan lankeaa
tämä hiljainen, alituinen sade.

Mitä oikein merkitsen itselleni,
kun siitä täytyy muistuttaa,
huomauttaa
jatkuvasti? Onko niin,

ettei koskaan se keveys,
edes kovuus,
jolla sade lankeaa,
lupaa minulle

mitään muuta kuin tätä,
mitään vähemmän vaateliasta—
olenko oleva tuomittu
elinkautiseen levottomuuteen.

Rakas, jos rakastat minua,
makaa vierelläni,
Ole minulle kuin sade,
vapautuminen

väsymyksestä, typeryydestä,
innottomasta intohimosta.
Ole märkä
kelpo onnen kera.


The Rain

All night the sound had
come back again,
and again falls
this quite, persistent rain.

What am I to myself
that must be remembered,
insisted upon
so often? Is it

that never the ease,
even the hardness,
of rain falling
will have for me

something other than this,
something not so insistent—
am I to be locked in this
final uneasiness.

Love, if you love me,
lie next to me.
Be for me, like rain,
the getting out

of the tiredness, the fatuousness, the semi-
lust of intentional indifference.
Be wet
with a decent happiness.

Robert Creeley (suom. Pasi Niskanen 19. maaliskuuta 2009

Tunnen miehen

Sanoin
ystävälleni, sillä minä
puhun lakkaamatta,—John,

sanoin, mikä ei ollut hänen
nimensä, pimeys ym-
päröi meitä, minkä

me mahdamme
sille, vai pitäisikö &
ja miksipä ei, ostaa jumalattoman iso auto,

ajaa, hän sanoi, voi
jumaliste, katso
vähän minne ajat.


I Know a Man

As I sd to my
friend, because I am
always talking,—John, I

sd, which was not his
name, the darkness sur-
rounds us, what

can we do against
it, or else, shall we &
why not, buy a goddamn big car,

drive, he sd, for
christ’s sake, look
out where yr going.

Robert Creeley (suom. Pasi Niskanen 18. maaliskuuta 2009)

oivalsin millainen olet kuin

oivalsin millainen olet kuin
sade,

  (Joka sutii säikyt pellot
ensiluokkaisella unihiekkallaan. heiluttaa
vaivatta tuulen kalpeaa nuijaa
ja kieputtaa kukkien sielut iskee

ilmaan ulisevan viiman

säväyttävän vihreän valon teot
            kanssa ohennettujen

hennon keltaisten

      nytkähtelevät ja.painuvat

-metsässä
    joka
      tutisee
         ja

          laulaa

Ja hymysi viileys on
lintujenpyrähdys käsieni välissä; mutta
mieluummin kuin mitään muuta
haluaisin(melkein kun valtavuus sulkeutuu
hiljaa)lähes,
     suudelmasi


i have found what you are like

i have found what you are like
the rain,

   (Who feathers frightened fields
with the superior dust-of-sleep. wields

easily the pale club of the wind
and swirled justly souls of flower strike

the air in utterable coolness

deeds of green thrilling light
             with thinned

newfragile yellows

        lurch and.press

-in the woods
      which
         stutter
            and

              sing

And the coolness of your smile is
stirringofbirds between my arms;but
i should rather than anything
have(almost when hugeness will shut
quietly)almost,
      your kiss

E. E. Cummings (suom. Pasi Niskanen 18. maaliskuuta 2009)

Uudelle vuodelle

Joltakin, joka ylhäältä puista
minua katselee

tai sitten epätarkka merkki
etäisestä ja keinotekoisesta hellyydestä —

nainen, joka ohittaa minut
ja joka ei harkitse minua —

asiat, jotka olen yrittänyt ottaa,
joilla olisin tehnyt jotakin

kuten lelun lapsilleni
ja tarinan, joka hiljalleen unohdettaisiin.

Oi Jumala, lähetä minulle enne,
jotta voisin muistaa useammin.

Pidä minut kämmenelläsi, huolehdi minusta,
anna minun katsoa.

Ollessaan epävarma voi koitua kohtaloksi se,
ettei tee mitään oikein.


For the New Year

From something in the trees
looking down at me

or else an inexact sign
of a remote and artificial tenderness —

a woman who passes me
and who will not consider me —

things I have tried to take
with which to make something

like a toy for my children
and a story to be quietly forgotten.

Oh God, send me an omen
that I may remember more often.

Keep me, see to me,
let me look.

Being unsure, there is the fate
of doing nothing right.

Robert Creeley (suom. Pasi Niskanen 7. heinäkuuta 2008)

Hart Crane

Slater Brownille

1

Hän oli tärissyt kadun
reunalla, toinen jalka vielä
jalkakäytävällä, ja toinen
ojassa…

kuin lintu, jännitetty lentoon,
siivet, pingotetut liikkeeseensä, täytetyt.

Sanat, useita, ja jokaiselle useita
merkityksiä.
     ”On hyvin vaikeaa tiivistää,
esittää lyhyesti…”
        On aina ollut.

(Slater, anna minun tulla jo kotiin.
Kirjeet ovat osoittautuneet riittämättömiksi.
Mieli ei tartu niihin, kuten se saattoi
sanoihin.

On tapoja taakse sen,
mitä minulla on tässä käytettävissäni,
mitä en saa puskettua minkäänlaiseen
päätökseen.

Mutta oma taitamattomuuteni
ei voi tuoda niitä tarpeeseen,
yksityiskohtia noilta ajoilta,
joista olimme puhuneet.)

”Miehet tappavat itsensä, koska
pelkäävät kuolemaa, hän sanoo...”

Sysäys
     toiselle puolen
kohti

2

Kunnioitus, he sanoivat hänen kunnioittaneen
niitä, joilla oli oppi, se puuttui häneltä
itseltään
      (Waldo Frank & hänen
6 kieltään
       Mikä oli vaikuttanut
tärkeältä
Kun Crane purjehti Meksikoon, minä kirjoitin
(niin että tulee pettäneeksi
          itsensä)
Hän hidasti
      (ilman niitä ystäviä jatkaakseen, pysyäkseen
mukana), pysähtyi
          kuolleena ja pää ei voinut
mennä pidemmälle
        ilman niitä ystäviä

…Ja niin minä astuin särkyneeseen maailmaan

Hart Crane.

         Hart

Hart Crane

for Slater Brown

1

He had been stuttering, by the edge
of the street, one foot still
on the sidewalk, and the other
in the gutter . . .

like a bird, say, wired to flight, the
wings, pinned to their motion, stuffed.

The words, several, and for each, several
senses.
     “It is very difficult to sum up
briefly . . .”
        It always has.

(Slater, let me come home.
The letters have proved insufficient.
The mind cannot hang to them as it could
to the words.

There are ways beyond
what I have here to work with,
what my head cannot push to any kind
of conclusion.

But my own ineptness
cannot bring them to hand,
the particulars of those times
we had talked.)

“Men kill themselves because they are
afraid of death, he says . . .”

The push
     beyond and
into

2

Respect, they said he respected the
ones with the learning, lacking it
himself
    (Waldo Frank & his
6 languages)
       What had seemed
important
While Crane sailed to Mexico I was writing
(so that one betrayed
        himself)
He slowed
      (without those friends to keep going, to
keep up), stopped
          dead and the head could not
go further
      without those friends

...And so it was I entered the broken wold

Hart Crane.

         Hart

Robert Creeley (suom. Pasi Niskanen 7. heinäkuuta 2008)

Rakkaus

Suunnistaen läpi tämän
loputtoman surun—

kuten joku sanoi,
vaihda levyä.


Love

Tracking through this
interminable sadness—

like somebody said,
change the record.

Robert Creeley (suom. Pasi Niskanen 7. heinäkuuta, 2008)

Ystävyydelle

Ystävyydelle
tee ketju, joka pitää,
sidotuksi toinen
toisiimme, rinta rinnan

kävelyllä, seppele
kädestä käteen,
joka ei liiku,
ellei se pidä.


For Friendship

For friendship
make a chain that holds,
to be bound to
others, two by two,

a walk, a garland,
handed by hands
that cannot move
unless they hold.

Robert Creeley (suom. Pasi Niskanen 17. maaliskuuta, 2009)

Rakastaja

Mitä pitäisi nuoren miehen
sanoa, koska hän on ostamassa
Alldaysejä? Pitäisikö hänen

punastua vai eikö. Vaiko
hieman kainostellen katsella
seinille, ihan niin kuin

tunteensa eksaktiudessaan hän
olisi niin kuin ei olisikaan? Olisi
ylpeä? Mistä? Ostaessaan

tuollaista.


The Lover

What should the young
man say, because he is buying
Modess? Should he

blush or not. Or
turn coyly, his head, to
one side, as if in

the exactitude of his emotion he
were not offended? Were
proud? Of what? To buy

a thing like that.

Robert Creeley (suom. Pasi Niskanen 7. heinäkuuta, 2008)

minulla on sydämesi mukanani(kannan sitä

minulla on sydämesi mukanani(kannan sitä
sydämessäni)se on aina mukanani(minne ikinä
menenkin, menet sinäkin, kultaseni; ja mitä ikinä
teenkin, se on sinun tekemääsi, hento suloinen)
minua ei pelota
kohtalo(sillä sinä olet kohtaloni, kalleimpani)en kaipaa
maailmaa(sillä kaunis sinä olet maailmani, makea)
ja sinä olet mitä kuu on aina tarkoittanut
ja mitä aurinko aina tulee laulamaan olet sinä
tässä on se syvin salaisuus, jota kukaan ei tiedä
(tässä on sen juuren juuri ja sen nupun nuppu
ja taivaan taivas sen elämän puun; joka kasvaa
korkeammalle kuin voi sielu yltää tai mieli kätkeä)
ja tämä on se ihme, joka pitää tähtiä erillään
minulla on sydämesi mukanani(kannan sitä sydämessäni)


i carry your heart with me(i carry it in

i carry your heart with me(i carry it in
my heart)i am never without it(anywhere
i go you go,my dear; and whatever is done
by only me is your doing,my darling)
i fear
no fate(for you are my fate,my sweet)i want
no world(for beautiful you are my world,my true)
and it's you are whatever a moon has always meant
and whatever a sun will always sing is you
here is the deepest secret nobody knows
(here is the root of the root and the bud of the bud
and the sky of the sky of a tree called life;which grows
higher than the soul can hope or mind can hide)
and this is the wonder that's keeping the stars apart
i carry your heart(i carry it in my heart)

E. E. Cummings (suom. Pasi Niskanen 22. helmikuuta, 2009)

Cesare Pavese (9.9.1908 - 28.8.1950)

http://en.wikipedia.org/wiki/Cesare_Pavese

Et tunne kukkuloita

Et tunne kukkuloita,
joita veripisarat peittävät.
Me kaikki pakenimme,
me kaikki heitimme
aseen ja nimen. Nainen
katseli pakoamme.
Yksi meistä
pysähtyi suljettuun nyrkkiin,
näki tyhjän taivaan,
laski päänsä ja kuoli
muurin alle, vaieten.
Aika on verinen rääsy
ja hänen nimensä. Nainen
odottaa meitä kukkuloilla.

9. marraskuuta, 1945

Tu non sai le colline

Tu non sai le colline
dove si è sparso il sangue.
Tutti quanti fuggimmo
tutti quanti gettammo
l'arma e il nome. Una donna
ci guardava fuggire.
Uno solo di noi
se fermò a pugno chiuso,
vide il cielo vuoto,
chinò il capo e morì
sotto il muro, tacendo.
Ora è un cencio di sangue
e il suo nome. Una donna
ci aspetta alle colline.

9 novembre 1945

Cesare Pavese (Verrà la morte e avrà i tuoi occhi, Giulio Einaudi editore, Torino 1951)

Kun saapuu kuolema, sillä on sinun silmäsi

Kun saapuu kuolema, sillä on sinun silmäsi,
tuo kuolema seuranamme
aamusta iltaan, uneton,
kuuro, kuin vanha katumus
tai hullu pahe. Silloin silmäsi
ovat vain tyhjä sana,
äänetön huuto, hiljaisuus.
Siten ne näet joka aamu,
kun olet yksin ja käperryt
peilikuvaasi. Oi kallis toivo,
tuona päivänä mekin tiedämme,
että sinä olet elämä ja tyhjyys.

Kuolemalla on katse kaikille.
Kun saapuu kuolema, sillä on sinun silmäsi.
On tuo hetki kuin luopua paheesta,
kuin katsoa peiliin, josta
nousevat kuolleen kasvot,
kuin kuunnella suljettuja huulia.
Ja silloin, mykkinä vajoamme kuiluun.

22. marraskuuta, 1950

Verrà la morte e avrà i tuoi occhi

Verrà la morte e avrà i tuoi occhi
questa morte che ci accompagna
dal mattino alla sera, insonne,
sorda, come un vecchio rimorso
o un vizio assurdo. I tuoi occhi
saranno una vana parola,
un grido taciuto, un silenzio.
Così li vedi ogni mattina
quando su te sola ti pieghi
nello specchio. O cara speranza,
quel giorno sapremo anche noi
che sei la vita e sei il nulla.

Per tutti la morte ha uno sguardo.
Verrà la morte e avrà i tuoi occhi.
Sarà come smettere un vizio,
come vedere nello specchio
riemergere un viso morto,
come ascoltare un labbro chiuso.
Scenderemo nel gorgo muti.

22 marzo 1950

Cesare Pavese (Verrà la morte e avrà i tuoi occhi, Giulio Einaudi editore, Torino 1951)